Merisuola

Ripottele sormisuolaa ruoan pinnalle juuri ennen tarjoilua: rapeat kiteet tuntuvat selvästi ja antavat suolaisen maun pieninä osumina. Karkeat kiteet voi murskata sormien välissä, jos haluat tasaisemman ripauksen.

Voi, mutta mittaa suola mieluummin grammoina kuin lusikalla: merisuolakiteet ovat usein ruokasuolaa suurempia, joten sama tilavuus voi suolata eri tavoin. Jodioidussa ruokasuolassa on lisäksi jodia, jota tavallisessa merisuolassa ei välttämättä ole.

Pidä merisuola tiiviissä purkissa kuivassa paikassa ja sulje kansi heti käytön jälkeen. Märkä lusikka tai höyryävän kattilan yllä säilyttäminen tuo purkkiin kosteutta ja saa suolan paakkuuntumaan.

Harmaassa merisuolassa on tässä vertailussa vähemmän natriumia: 32 200 mg sadassa grammassa, kun merisuolassa on 37700 mg. Käytännössä kiteiden koko ja se, paljonko suolaa käytät, vaikuttavat annoksen suolaisuuteen enemmän kuin pieni ero sadan gramman pitoisuudessa.

Merisuola on yleisnimitys merivedestä saadulle suolalle, ja sitä myydään hienona tai karkeana. Merisuolakukka taas muodostuu haihdutusaltaiden pinnalle ohuiksi, haurastuviksi kiteiksi, joita käytetään usein ruoan viimeistelyyn.

Merisuolaa saadaan haihduttamalla merivettä, tavallisesti auringon ja tuulen avulla altaissa, minkä jälkeen kiteet kerätään ja kuivataan. Kiteiden koko riippuu muun muassa siitä, miten suola kiteytetään ja jauhetaan.

Merisuolaa ei välttämättä ole täydennetty jodilla, kun taas jodioituun suolaan jodia lisätään. Jos haluat ruoanlaitossa käyttää suolaa jodin lähteenä, valitse jodioitu suola.